sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pehko ja sporttitukka misseilemässä

"Very nice, showy, feminine sable-white.I'd like a little more size overall, but type is good with feminine head.Lovely eye & expression. Good ears. I'd like a little more neck. Quite nice shape overall. Good shoulders & hindquarters. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound, covering the ground reasonably well."
AVO ERI

Pitkään tuomari tiirasi Oodia kilpailuluokassa, mutta jatkokierrokselle ei kuitenkaan päästy. Oodia ei kovasti hotsittanut Essin kanssa esiintyä, vaan mammaa oli kovasti ikävä (meistä tulee koko ajan vaan enemmän ja enemmän erottamattomat), niin ei sitä sitten enää kilpailuluokka mun kanssa pelastanut. Hieno arvostelu blondista anyways <3

Myrtti oli taas perinteisesti EH, sitä Myrtiltä löytyy näyttelytuloksista aivan eniten. Tälle vuodelle emme muita meriittejä lähde hakemaankaan, kun Myrtin karvaa löytyy kaikkialta muualta paitsi Myrtistä. Ensi vuonna sitten steriloinnin jälkeen toivottavasti tukkatilanne tasoittuu niin kuin teki siskollaan ja voisimme alkaa enemmän tosissaan kiertää näyttelyitä ja haaveilla siitä ykkösruusukkeesta ;)

"3 years. Teeth correct. Good size. Pleasing head. I'd like better eye; more almond & expression a little sweeter. Ears showed well. Nice shape overall. Good reach of neck. Nice length of body. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound. Covering the ground well; moving a little close behind. I'd like better character when handled."
AVO EH

Pallo ei enää pelastanut tuomariällötykseltä ja Myrtti ei vaan voinut sille mitään, ettei välitä vieraiden ihmisten lääppimisestä. Myrtti ei vaan ole mikään ihmissosiaalinen tapaus, vaikkakin rakastaa vähiä omiaan sitten senkin edestä. Ensi kesänä saa Joni tarttua Myrtin ohjaksiin myös tässä lajissa, jos neidistä vähän enemmän saataisiin sillä tavoin irti, kun on kaksi Myrtin lempijuttua edes näyttelyällötystä lieventämässä: Joni ja pallo :D

Oodi kyllä oli taas Myrtinkin puolesta kuin kotonaan. Sen näkee jo blondin ilmeestä, kun se pääsee autosta ulos, että tajuaa välittömästi, mihin on tultu. Kaikkia ihmisiä voisi pussata, koiria moikata ja ennen kaikkea jos vaan jollain sattuu kamera olemaan, niin Oodin löytää kyllä takuuvarmasti sen edestä kallistelemasta päätään :D Oli vähän hauskaa yhdellä isokameraisella tytöllä, kun Oodi ei millään meinannut hänen seurastaan saada tarpeekseen pussailun ja kameran edessä sievistelyn merkeissä :D

Moon ollut jotenkin häntäpelokas tähän asti ja vaikka Oodi ei häntää nosta (useimmiten) kuin selkälinjan jatkeeksi, oon mieluummin iskenyt sen vieraamman esittäjän käsiin. Nyt kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä ovat pystyhäntäsheltit jyränneet (eli häntä ei selkeästi ole ainakaan kaikille enää se juttu shelteissä), en mäkään aio enää asiasta panikoida vaan tästä etiäpäin me mennään Oodin kanssa kehään ylpeinä ja yhdessä, viuhtokoon se häntä sitten yhdessä tekemisen ilosta ihan vapaasti. Parempi iloinen häntä kuin mammanikävä, se tuli tänään todettua ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

Poks kuvin

Täydellisen värinen kultainen tukka <3

Kovin vähätukkaiselta vaikuttava kultablondini ..

.. joka edellisestä kuvasta lisäsi tukkaa hyvinkin pallomaisesti :D
Kuvat bongasi netistä Ella ja ystävällisesti informoi mua :) Kiitos! Tokan radan kuvat ilmeisesti vasta tuloillaan, lisäilen, jos blondi on linssiludeksi päässyt ;) Kuvat ottanut Anniina Korjus.

Kisoista tarkemmin paremmalla ajalla. Nyt työt ja ennen kaikkea ensi viikolla olevat häämme tuntuvat vievät ajan päivittelyiltä. Pakko ehkä kuitenkin mainita, että Oodi teki keinun. Ykkösellä ja kieltämättä. Muuten virheiltiin kympin verran, mutta täyden kympin tyttönä Oodi kuitenkin voitti ko. kisan hienoin palkinnoin! :)

perjantai 2. elokuuta 2013

Voihan Pee! :D

Mikä ihme siinä kirjaimessa on, että se niin kiehtoo ..!? Moni tahtoo koiransa nimeen ärrän, kokee kai, että se on tehokas nimessä jotenkin tehokas. Moon enemmän uskonut siihen, että nimi on enne ja niin se kyllä mein tytöissä hyvin vahvasti on ollutkin.

Hippu. No, mitäpä siihen lisäämään <3 Eikä se edes ollut tiedossa, että neidistä noin pieni jää siinä kohtaa, kun nimi tuli mieleen. Hippu vaan näytti niin Hipulta.

Oodi. Koira kuin ylistysruno. Kaikkea, mitä harrastuskoirasta voin kuvitella ja vielä enemmän. Oodi Oodille.

Myrttiä me ei keksitty, siihen mulla ei ole sen enempää selitystä kuin että se on Potter siinä missä viralliset nimensäkin. Felix-veli samaa sarjaa, Oodi oli ainoa poikkeus pentueesta. Mutta ei unia voi vastustaa, kyllä ne vaan tietää ;)

Rakkailla lapsilla monia nimiä ja mein lapset P-teemalla. Hipussa nyt peetä riittää ihan jo luonnostaan, mutta Hippu tottelee kotioloissa useammin nimeä Piipu kuin Hippu. Sen voi lyhentää helposti myös Pii´ksi, mitä samaa nimeä tottelee myös kaksoisolentonsa PiKa.

Oodi. Siihen on vaikeampaa saada peetä, mutta Miira sen onnistui tekemään: OoPee eli Oodi-pentu. Aina ja edelleen, kolme ikävuotta ei siinä ole esteenä eikä hidasteena, että blondia pennuksi kutsutaan. Oodi taitaa olla pentu siihen asti kunnes seuraava pentu meille joskus saapuu.

Myrtti on nykyään Puuppa. Myrtti totteli usein aiemmin nimeä Mypa ja mä tykkään kutsua neitiä myös Myrnaksi. Myr toimii myös ärränsä kanssa, mutta en oo varma tiedänkö mitään hellyttävämpää kuin Joni kutsumassa Myrttiä Puupaksi <3 Myrna solmussa onnesta, kun Joni ees vilkaisee sinnepäin ja rapsutuksethan tekee koiran onnesta autuaaksi. Vielä kun Puupaksi kutsutaan, ei koira voi maailmalta enempää toivoa. Huolimatta siitä, että Puuppa taisi tulla alunperin puupäästä väännöksenä. Puupää, mikä puupää, Myrtti on maailman rakkain Puuppa <3